Juha Siltalan esittely

Juha Siltala Professori Juha Siltalan tutkimusala on psykohistoria. Hän on tarkastellut yksilöitymisen ja joukkoon kuulumisen ristiriitoja niin kansanliikkeissä kuin organisaatioissakin. Sellaiset aiheet kuin valta, alistaminen, alistuminen, häpeä ja syyllisyys ovat avartuneet viime vuosina selviytymiskokemusten, sopeutumiskeinojen ja suojelevien mielikuvien suuntaan.

Siltalalle psykohistoria ei tarkoita kaiken selittämistä lapsuuskokemuksilla: ratkaisuihin vaikuttavat yhtä paljon työmarkkinoiden odotushorisontti ja ryhmän paine. Ihminen kantaa myös lajiperimäänsä ja yksilöllisiä vahvuuksiaan/heikkouksiaan, mutta niiden ilmeneminen riippuu elämänkokemuksista ja tilanteesta. Ihminen kykenee rationaalisiin valintoihin – jos sattuu olemaan rauhallisella mielellä ja täydellisesti informoitu. Koska niin ei useimmiten ole, ylikorostuneet pelot ja pyrkimys päästä eroon tilanteen paineesta voivat johtaa pikaiseen helpotukseen, joka kostautuu.

Ihminen pyrkii ensisijaisesti rauhaan, tasapainoon, homeostaasiin, jossa stressi ei hälyytä. Stressiä sopii toki olla sen verran, että mielenkiinto pysyy vireillä. Jos haasteet kasvavat hallitsemattomiksi eikä ponnistusta palkita, stressi muuttuu pahanlaatuiseksi ja alkaa kuluttaa elimistöä. Elimistö ei kestä jatkuvaa liikekannallepanoa, joka ei johda ratkaisuun, taisteluun tai pakoon. Stressitermostaatin epäkuntoon menosta ja hermoston kulumisesta seuraa väsymys ja masennus – elimistö hankkiutuu pois kuluttavien haasteiden äärestä. Trauman ei tarvitse tulla kertakaikkisena iskuna – se voi hiipiä ruumiin reaktioihin myös hiljaa hivuttamalla. Pako mahdottomasta pakkoraosta selittää aika monia ennenaikaisia eläköitymisiä.

Ihminen voimaantuu kokiessaan, että voi vaikuttaa asioihin eivätkä ne jyrää häntä alleen. Silloin maailma on mielekäs ja psyykkisessä mielessä asuttava paikka. A:sta seuraa B, ponnistuksesta palkinto ja yksilön hyvät tarkoitukset myös ymmärretään hyviksi tarkoituksiksi. Jos yrittäminen tuottaa aina muuta kuin piti ja hyvä käännetään pahaksi, ei kannata yrittää vaan säästää vähiä voimavaroja suotuisampaan tilanteeseen. Vetäytyminen voi joskus olla paras mahdollinen adaptaatio.

Työ tuottaa kuitenkin onnea suurimmalle osalle suomalaisista työntekijöistä. Onni ammennetaan työn sisällöstä, oman vaikutuksen kokemisesta ja hyvästä tunnelmasta työpaikalla. Työstressi puolestaan johtuu siitä, ettei työtä ehdi tehdä kunnolla loppuun huonon organisoinnin vuoksi, omaa vaikutusta ei voi nähdä sen paremmin tuloksessa kuin työehdoissakaan eikä tunnustusta osaamiselle saa. Työn sisältö siis eheyttää tekijäänsä, työn vaihtosuhteen ja ehtojen yksipuolinen muuttaminen tai organisaation jatkuva myllerrys puolestaan hajottavat häntä. Win-win –tilanne työntekijän ja työnantajan kesken saataisiin syntymään, jos työntekijä saisi keskittyä siihen missä saa eniten aikaan eikä joutuisi keskittymään oman asemansa puolustamiseen työyhteisössä mullistusten keskellä. Epäluottamuksen ja nollasummapelin kierre voisi kääntyä molempien voimavaroja säästäväksi luottamukseksi siihen, että sitoutumiseen vastataan sitoutumisella.

Siltala on ollut 20 vuotta suosittu luennoitsija mitä moninaisimmille ammattiryhmille. Luennot ovat käsitelleet talouden ja työelämän muutosta pitkällä ja lyhyellä aikavälillä, organisaatioiden ja ryhmien dynamiikkaa sekä yksilöiden itsesäätelykeinoja. Myös lasten, nuorten ja perheen selviämistä työelämän myllerryksessä on tarkasteltu. Niissä on pyritty synteesiin eri tutkimusalojen tiedosta eikä niinkään korostamaan yhtä tutkimusperinnettä muiden kustannuksella. Siltala ei liioin ole tyrkyttänyt patenttiratkaisuja väisteltyihin rakenteellisiin ongelmiin mutta kylläkin henkistä tilaa pohtia niitä etäämmältä. Pitää erottaa toisistaan asiat, joille voi tehdä jotakin, sellaisista joille ei ainakaan yksin voi mitään ja joista ei kannata syyllistyä.

Pääteokset sekä joitakin huomattavampia artikkeleita:

Kokouspalvelut viinitilalla Provancessa